Ei ole taas musta kuulunut vähään aikaan mitää. Kiinnostus lopahtanut hieman tähän kirjoittamiseen. Mutta jos nyt yrittäisi jotain saada aikaan täälläkin edes hieman.
Viime päivät on ollut tosi ihania. Kevät pitkällä ja ulkona jaksaa viihtyä lenkkeillen ja istuskellen lämpimässä. Koirakin ollut tosi paljon mukana lähes joka paikassa. Nytkin kun olen uusia lenkkivaatteita ostanut niin niillä voi vaan painattaa ulkona pitkiä lenkkejä kun hyvät varusteet päällä. Rakastan mun uusia lenkkareitakin, ne ovat niin ihanan pinkit.
Silti vaikka toisaalta kuuluukin hyvää niin elän vain päivä kerrallaan juuri sen takia ettei tule pettymyksiä ja voi aloittaa joka päivän uutena alkuna. Pakko se on hyväksyttävä tietyt tosi asiat miksi tietyt asiat menee niin kuin menee. Elämä on välillä vaikeampaa ja välillä helpompaa. Se kuuluu tähän. Mutta kun tarpeeksi kauan rypee pohja mudissa ilman mitään konkreettista syytä alkaa se käydä jo henkisesti sekä fyysisesti voimille kun elämänilo hiipuu alas päin pikku hiljaa. Mutta taas jonain päivänä huomaa että kaikki on taas toisin niin sitä osaa taas arvostaa enemmän jälleen kerran.
