♥

Yksi päivä kun olin töissä aamun niin mä pysähdyin ja mun ajatukset oli aivan sekaisin. Olin ihan omissa ajatuksissani. Mä en kuullut mun ympäriltä mitään. Säikähin jopa kun asiakas tuli siihen. Mietin Äitiä ja kunka iso pala multa puuttuu tässä vaiheessa elämää kun muutoksen tuulet puhaltaa. Meillä oli Äitin kanssa suunnitelmat kun muutan omaan kotiin lähetään käymään yhdessä ikeassa. Mutta mitä nyt, ei me ikinä sinne lähdetty yhdessä. Nyt mä lähden sinne reissulle mun perhetyöntekijöiden kanssa. Mä en tiedä olenko mä surullinen vai iloinen, mulla on vaan niin haikee olo ja ikävä. Mutta tää ikävä ei oo samanlaista niin kuin ennen. Mun elämästä puuttuu iso pala ja kukaan sitä ei voi täyttää, mutta mä voin elää sen tyhjiön kanssa muistellen.

Nyt mä vaan odotan muuttoa ja sitä kun saan mun omasta kodista kodin näköisen. Sellasen jota voi aidosti sanoa kodiksi. Se koti tuntuisi kodilta. Mutta mä pelkään kun se kaikki on ohi ja alkaa arki pyörimään siinä ympärillä huomaan että nyt se kaikki kaatuu niskaan. Siinä vaiheessa mä vasta huomaan kuinka iso pala multa oikeesti puuttuu ja sitä palaa en saa ikinä takasin vaikka kuinka haluisin. Ehkä mä viellä jonain päivänä nään sen mun ison palan tuolla pilven reunalla kun munkin aika tulee lähteä. Siihen asti mulla on oma suojelusenkeli joka kannattelee vaikeina aikoina, nostaa mut ylös ja näyttää mulle että mä voin edelleen selvitä kaikesta.

Sitten kun mulla on joskus oma perhe ja lapsia, mä voin kertoa heille että niiden mummi suojelee tuolla pilven päällä niitä ja meitä kaikkia muita. Mun lapsilla on enkeli mummi, josta tuun aina puhumaan niille, josta myös hekin puhuvat.

Mutta vaikka tää kaikki tuntuu just nyt hieman vaikeammalta niin mä olen onnellinen ja tuun nauttimaan mun elämästä täysillä, myös Äitikin sitä toivoisi.

Haaveista tulevaisuuteen

Ensi kuussa mä saan itselleni oman kodin, sellaisen paikan jota voin aidosti sanoa kodiksi. Se paikka on mun koti. Tämän vajaan 1.5 vuoden aikana mulla ei ole ollut sellaista paikkaa joka olisi koti mulle oikeasti. Kohta mulla on se koti jota olin toivonut sanovani kodiksi.

Vuonna 2016 mun olisi tarkoitus valmistua leipuri kondiittoriksi. Siihen asti opiskelen, käyn työharjotteluissa ja toivon saavani kesätöitä omalta alaltani, tienatakseni vähän ylimäärästä opiskelija budjetin lisäksi. 

Kun valmistun toivon saavani työpaikan. Pääsen töihin, tienaan itse elämisee rahat. Normaalin aikuisen ihmisen arkielämä. Sekä työpaikka olisi mieleinen ja ihmiset ympärillä ihania työkavereita.

Haluan jatkaa opintoja ammattikorkeassa sosionomiksi jonakin päivänä. Mutta milloin, en tiedä? Haluan päästä työskentelemään lasten ja nuorten parissa. Sitä mitä olen aina halunnut tehdä työkseni.

Matkustella.

Toivon, että mulla olisi edelleen tärkeimmät ystävät ympärillä. Sekä sukulaiset ja oma perhe, isoveli, pikkuveli ja iskä. Mä haluan että mulla tukiverkosto johon tukeutua. Kaikki tarvitsee ihmisiä ympärille.

Haluan ihanan parisuhteen jonkun ihmisen kanssa joka on mulle se oikea. Se jonka kanssa olla ne hyvät ja huonot hetket. Se johon voi luottaa ja tukeutua. Meillä olisi sen kanssa lupaava tulevaisuus edessä.

Haluan perheen. Lapsia ja sekä rakastavan miehen joka on lapsillekkin se oikea isä joka välittää. Yhtenäinen perhe. Ei avioero perhe vaan yhteinen perhe. Se mitä jokainen toivoisi kun perhe perustetaan.

Avioliittoon, ikimuistoiset häät.

Ylipäätään onnellinen tulevaisuus. Se kaikki mitä voi toivoa elämältään tulevaisuudessa.

Suunta maailmalle ja itsenäisempää elämää

Ensi viikolla saan uuden koneen joten sinne asti menään ilman kuvia oikeastaan ja postailua ei hirveästi tule ennen kuin uusi kone on käsissäni. Mutta tulin ilmoittamaan, että tämä tyttö on saannut asunnon. Siihen olisi tarkoitus ensi kuussa muuttaa. Ensi viikolla hoidellaan perhetyöntekijöideni kanssa raha asioita. Eli se tarkoittaa sitä että saa kiertää monta paikkaa läpi paperi nipun kanssa, niin ainakin uskon. Siihen asuntoon tehdään tosiaan keittiö remonttia ja kylppäriä ehostetaan. Seiniä maalaillaan ja muuta pientä vuokranatajan toimesta ennen minun muuttoani. Nyt on siis edessä sohvan ostoa, sängyn ja ruokapöydän. Ne olisi isoimmat pakolliset hankinnat ennen muuttoa. Tosiaan siinä asunnossa on iso parveke, tilava ja remontoitu keittiö johon mahtuu ruokapöytä. Lisäksi löytyy vaatehuone ja kylppäri. Olkkarin ja ''makuuhuoneen'' pystyy eristämään hyvin toisistaan tilavan syvennyksen ansiosta. Asunnossa on noin 32 nelijötä. Rauhallisella alueella äänet eivät kuulu kovin selvästi ja minulle on kerrottu että rauhallinen sekä mukava taloyhtiö ja naapurit. Tosiaan asunto sijaitsee ylimmässä kerroksessa eli seitsemäs kerros. Kouluun kävely matka, kauppaan ja yli päätään keskustan palvelut lähellä. Kotipostausta saatte siis kun aika koittaa ja muutto hässäkästä myös tällä puolella saa seurailla varmasti. 

Vuoden ensimmäinen

Näin alkuun ilmoitan että kirjotan tätä postausta puhelimella koska en saa unta. Toiseksi mun oma tietokone on rikki ja pitäis saada hommattua ens viikon aikana uusi, toivottavasti.

Mun joulu meni oikein mukavasti. Ihanaa oli viettää joulua isolla porukalla. Meitä oli maalla ihan kiitettävästi ja pikkusia myös että pukki tuli käymään myös. Käytiin joulukirkossa ja sytyttämässä kynttilät hautuumaalla. Hyvää ruokaa, ihana tunnelma ja seura, ikimuistonen joulu vaikean viime joulun jälkeen. Lahjat mitä sain oli kaikki tarpeellista mitä tulen tarvitsemaan omassa kodissa.

Tämä vuosi on alkanut hyvin. Oon käynnyt katsomassa asuntoja useamman kerran. Eilen kävin katsomassa viimesintä ja ihastuin siihen. Ensi viikolla tulee tieto onko asunto mun. Sitä tässä malttamattomana odotan koska tieto tulee.  En innostu viellä liikaa etten joudu pettymään. Vaikka myönnän että on tullut kateltua sohvaa, sänkyä, ruokapöytää sun muuta sellasta ja miettinyt mihin sijoittais mitäkin jos niin hyvä tuuri sattuisi että asunto on mun.

Mä odotan niin paljon sitä että pääsen takasin kouluun. Muutama viikko jäljellä työharjottelua sitten pääsee hetkeksi koulun penkille ja taas lähdettiin seuraavaan harjotteluun.