Mitä sitten saavuttaa näännyttämisellä? - ei yhtään mitään. Fyysisen ja henkisen pahan olon. Onko sitten kropalle hyvä juttu että paino heittelee jatkuvasti ääripäästä toiseen. No ei todellakaan. Olen jo itse tuhonnut kroppaani kaikella epäterveellisillä kikkas konsteilla, joihin en pysty vaikuttamaan enään mitenkään. Nyt tällänen elämä saa olla yksinkertaisesti loppu. Haluan elää normaalia nuoren elämää, nauttia ruuasta ja liikunnasta ilman sairasta ajattelu tapaa. Ja etenkin jaksaa olla koulussa mitkä oikeasti olen halunnut jo pitkään. Aino vaihtoehto on lopettaa tämä touhu ja huolehtia itsestäni parhaalla mahdollisella tavalla, että voin myös auttaa ja pitää huolta muistakin ihmisistä.
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
Onko elämää olla liian laiha
Mitä sitten saavuttaa näännyttämisellä? - ei yhtään mitään. Fyysisen ja henkisen pahan olon. Onko sitten kropalle hyvä juttu että paino heittelee jatkuvasti ääripäästä toiseen. No ei todellakaan. Olen jo itse tuhonnut kroppaani kaikella epäterveellisillä kikkas konsteilla, joihin en pysty vaikuttamaan enään mitenkään. Nyt tällänen elämä saa olla yksinkertaisesti loppu. Haluan elää normaalia nuoren elämää, nauttia ruuasta ja liikunnasta ilman sairasta ajattelu tapaa. Ja etenkin jaksaa olla koulussa mitkä oikeasti olen halunnut jo pitkään. Aino vaihtoehto on lopettaa tämä touhu ja huolehtia itsestäni parhaalla mahdollisella tavalla, että voin myös auttaa ja pitää huolta muistakin ihmisistä.
torstai 20. marraskuuta 2014
Henkinen paha olo
Masennus on sairaus, ei laiskuutta.
Omalla kohallani henkinen paha olo on ollut erittäin suuri viimeisimpinä vuosina. Fyysinen jaksamattomuus näkyi minussa tiettyinä aikoina erittäin vahvasti. Kun mieli oli rikki aivan totaallisesti niin fyysinen hyvinvointikin romuttui, vaikka kuinka yritti tsempata. Sitä tunnetta ja oloa on erittäin vaikea kuvailla, jos sitä itse ei ole käynnyt läpi. Olin fyysisesti aivan loppu, vaikka kuinka yritin olla positiivinen ja jaksavainen,
Henkinen puoli se vasta olikin aivan rikki. Mieli oli erittäin synkkä. En löytänyt mitään hyvää elämässä ja kuoleman toive ajatukset nousivat pintaan jatkuvasti. Halu oli kova parantua, mutta kun ei vaan enään jaksanut kuolema olisi tuntunut parhaalta vaihtoehdolta. Onhan tietenkin ollut itsemurha yrityksiä, mutta nyt olen erittäin kiitollinen että sain apua ja olen viellä täällä. Voin sanoa aidosti että olen onnellinen.
Häpeän sekä kadun yli kaiken tiettyjä asioita mitä olen tehnyt itselleni kun mieli on ollut aivan synkkä ja toivoa ei ole ollut näkyvissä. Käsissäni on arpia huonoista hetkistä. Jos vain voisin aikaa peruttaa taakse päin niin tekisin sen ja poistaisin ne huonot muistot kropassani. Toinen asia on ollut se miten olen syömishäiriöllä pilannut aika ajoin jollain tavalla kroppaani ja mieltäni näännyttämisellä ja ahmimalla. Painoni on heitellyt ääri laidasta toiseen milloin mitenkin. Se on myös aiheuttnut pysyvän ajattelu tavan päähäni jonka kanssa teen töitä päivittäin. Varmaan loppu elämäni.
lauantai 8. marraskuuta 2014
Liikuntaa elämään jälleen
Mulla on tosi huippufiilis ku oon päässyt uimaan mikä ei rasita jalkaa. Oon päättänyt että kymmenisen kertaa ainakin kävisin marraskuun aikana uimassa. Latasin sitä varten 10 x kortin. En ressaa liikunnasta, koska siitä ei ole kuin harmia. Mietin myös ensi viikolle että teen hieman ruoka remonttia ja pidän herkuttoman viikon. Pieniä muutoksia niin ei lähde käsistä. On ollut taas sellainen viikko takana kun on vaan ollut oma kroppa hyväksyttävä sellaisena kun se on. En ole enään mikään pikku tyttö vaan nainen, enkä halua olla kuin tikku jossa ei ole muuta kuin luuta ja nahkaa. Hyi ! Nään tänä päivänä enemmän kaikkea hyvää kropan muutoksessa kuin 1.5 vuotta sitten.
Sitten hieman hehkutusta töistä. Tykkään niin paljon olla stainer päiväkodissa töissä. En löydä mitään huonoa sanottavaa. Ei harmita yhtään mennä töihin aamusin, vaikka olis vähän väsynytkin kun tietää että ihanat lapset ja aikuiset odottavat siellä.
Olen käynnyt nyt lähihoitajan ja lastenohjaajan pääsykokeissa. Ihan hyvin on mennyt, mutta ainahan sitä löytäis parannettavaa. Parin viikon sisään selviää pääsenkö kouluun vai en. Toivon niin paljon että pääsen. Jos en pääse pettymys on suuri. Oon yrittänyt jo muutaman otteeseen päästä sisälle sinne kouluun minne haluaa oikeasti niin paljon. Jos en Lahteen pääse kouluun niin olen jopa miettinyt, että hakisin muulle paikkakunnalle. Olishan se aika iso elämänmuutos muuttaa pois kotikaupungista ja alottaa ihan vieraassa ympäristössä ilman lähi verkostoa elämä. Mutta joo ei siitä viellä sen enempää. Enhän mä tiedä pääsenkö kouluun vai en.
lauantai 1. marraskuuta 2014
Pyhäinpäivä
''Pyhäinpäivä. Jälleen sytytän neljä kynttilää.
Yhden heille, jotka otettiin pois liian varhain.
Toisen heille, jotka pääsivät pois vanhoina ja väsyneinä.
Kolmannen meille, jotka jäimme tänne kaipaamaan.
Neljännen toivolle: Taivaassa tavataan.''