tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää joulua !

Täällä ollaan käyty joulukirkossa, syöty ja nyt ootellaan joulupukkia. Hyvää ja rauhallista joulua teille kaikille.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Jouluaatto lähestyy ja vuosi lopuillaan




Viime viikko meni hujauksessa. Meillä oli laitoksen jouluaatto maanantaina, sain lahjaksi muumi mukin, vatkaimen ja keittiöön hyödyllisiä juttuja joita olin toivonut. Tiistaina oltiin luokkalaisten kanssa syömässä amarillossa ja käytiin pyörimässä myös vähän kaupoilla. Keskiviikkona kävin vähän tottuilemassa kummitytön luonna, sekä kahvittelemassa. Torstaina sitten suuntasin pitkästä aikaa salille ja oli muuten pari päivää tosi kipeät lihakset mutta se oli sen merkki että jotain oli tehnyt. Hyvä minä ! Eilen sitten kävin Äitin haudalla viemässä kynttilät palamaan kun en aattona sinne pääse käymää, vaikka sitten Pertunmaalla syttyy Äitille kynttilä myös muualle haudattujen muistoristille. Pitäis kohta loppuun pakata ja syödä, sitten lähteä bussia kohti. Käydä viellä hakemassa työvuorot töistä ja sitten nokka kohti Pertunmaata joulun viettoon.

Hyvää joulua kaikille !

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

8. Joulukuuta





Viime päivät vaikeita. Metsässä yksin kävely pistää ajattelemaan. Katson taivaalle illalla, nään siellä tähtiä. Nään yhden kirkkaan tähden. Ajattelen Äitiä. Toivoisin että saisin sen tähden takasin tänne. Mun ainoa joululahja olisi jos saisin Äitin takasin. Mä en tarvi mitään muuta. En yhtään mitään muuta. Mä haluan, että saan viettää samanlaista joulua kun joskus aikanaan. Nyt ainoa mitä mä voin tehdä on kävellä haudalle, sytyttää kynttilän ja hiljentyä. Toivoisin että samaa aikaan taivaalla loistaa kuu ja se kirkkain tähti. Vaikka multa valuisi kyyneleet, se ei mua haittaa. Voisin hetken muistella hyviä aikoja, itkeä ja samaa aikaan iloita mitä sain näiden vuosien aikana kokea Äitin kanssa. Muistoissa ja sydämmessä kaikki nää vuodet elää. Ne ei ikinä katoa, sitä en anna tapahtua. Nytkin hiljennyn, mietin ja pari kyyneltä valuu, mutta se kaikki on käytävä läpi viellä monta kertaa. Se helpottaa mutta se on myös raskasta. Mulla on muitakin enkeleitä tuolla kirkkaana tähtenä, ne elää samanlailla mun muistoissa. Mun kauneimmat tähden. Rakastan teitä kaikkia siellä taivaalla, olette mun sydämmessä ikuisesti. Mä voisin sytyttää niin monta kynttilää palamaan mun kyynelten määrän verran, ne loistais sinne asti missä te kaikki rakkaat olette enkeleinä ja kirkkaimpina tähtinä.



tiistai 3. joulukuuta 2013

Joulun odotus alkaa






Joulukuu on nyt päässyt alkuun. Vähän on jo joulu fiilistä. Laitoin parit jouluvalot kotona palamaan ja sytytin ensimmäiset talven kynttilät palamaan. Hämärässä huoneessa, joululaulut soiden ja glögiä juoden, ihanan rentouttavaa. Ostin itselleni joululahjan näin etukäteen tuon kirjan '' 875-grammaa Pirpanan tarina ''. Viellä on sen lukeminen kesken, mutta kannatti ostaa. Mulla on nyt ollut pari vapaapäivää töistä ja huomenna taas työt kutsuu. Ei montaa viikkoa niin joululoma. Joulun viettoon lähden Isäni luo maalle. Meille tulee myös sinne joulupukki kun pikkusia paikalla. Koskakohan mä olen viimeksi ollu läsnä silleen, että pukki on tullut kylään. Hah, nyt muistan. Viime joulu kun olin meidän tuttava perheen luonna aattoillan. Ihan unohtui. Muistin nyt vasta kun kirjoitan tätä tekstiä.

Jotenkin tuli hieman haikea olo kun laittelin jouluvaloja ja sytytin kynttilöitä. Kuuntelin joululauluja samalla. Tuli Äiti mieleen tosi voimakkaasti. Muutama kyynel tuli samalla. Toinen joulu jo ilman Äitiä. Haikeeta mutta sen on kerran jo käynnyt läpi niin eiköhän siitä selvitä myös tänä jouluna.


Ostin Äitin haudalle tollasen kivestä tehdyn kynttilä telineen. Siihen pystyy laittamaan kynttilän palamaan alustalle ja enkeli istuu kivellä. Tuo teksti on aivan ihana. Äiti on todellakin minun sydämmessä aina, ihan aina. Se ei katoa sieltä minnekkään. Äiti on joka hetki matkassa. Äiti on mun oma suojelusenkeli.