Joulukuu on nyt päässyt alkuun. Vähän on jo joulu fiilistä. Laitoin parit jouluvalot kotona palamaan ja sytytin ensimmäiset talven kynttilät palamaan. Hämärässä huoneessa, joululaulut soiden ja glögiä juoden, ihanan rentouttavaa. Ostin itselleni joululahjan näin etukäteen tuon kirjan '' 875-grammaa Pirpanan tarina ''. Viellä on sen lukeminen kesken, mutta kannatti ostaa. Mulla on nyt ollut pari vapaapäivää töistä ja huomenna taas työt kutsuu. Ei montaa viikkoa niin joululoma. Joulun viettoon lähden Isäni luo maalle. Meille tulee myös sinne joulupukki kun pikkusia paikalla. Koskakohan mä olen viimeksi ollu läsnä silleen, että pukki on tullut kylään. Hah, nyt muistan. Viime joulu kun olin meidän tuttava perheen luonna aattoillan. Ihan unohtui. Muistin nyt vasta kun kirjoitan tätä tekstiä.
Jotenkin tuli hieman haikea olo kun laittelin jouluvaloja ja sytytin kynttilöitä. Kuuntelin joululauluja samalla. Tuli Äiti mieleen tosi voimakkaasti. Muutama kyynel tuli samalla. Toinen joulu jo ilman Äitiä. Haikeeta mutta sen on kerran jo käynnyt läpi niin eiköhän siitä selvitä myös tänä jouluna.
Ostin Äitin haudalle tollasen kivestä tehdyn kynttilä telineen. Siihen pystyy laittamaan kynttilän palamaan alustalle ja enkeli istuu kivellä. Tuo teksti on aivan ihana. Äiti on todellakin minun sydämmessä aina, ihan aina. Se ei katoa sieltä minnekkään. Äiti on joka hetki matkassa. Äiti on mun oma suojelusenkeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti