Tämä pieni karvainen ihme tekee minut onnelliseksi

Kipeenä. Tää ei ole kivaa. Koulusta jo pois monta viikko ja nyt viellä tämä päälle. Jos ensi viikolla kunnon arki pyörähtäisi taas käyntiin.

Mä olen onnellinen. Nyt voin sanoa sen aidosti. Koirani Papu palasi virallisesti luokseni tällä viikolla takaisin ja löysin sen onnellisen minän tämän jälkeen. Miten voikaan koira saada mussa näin paljon hyvää aikaan. Tuntuu että menetetyt vuoden tämän karvapallon kanssa saa nyt takaisin. Meillä on viellä monta yhteistä vuotta aikaa saada tämä kaikki hyvä onnistumaan. Tuohan Papu vastuuta elämäänni mutta se kaikki on tämän arvoista. Teen kaikkeni että tämä säilyy. Kyllä se vain on totta ihmisen paras ystävä on koira ja niin myös minun paras ystävä on Papu. Hymysuin eteen päin tästä jatketaan. 

Papu huomenna 4 vuotta :)

Hymyn takana ei ole aina se onnellinen tyttö

Huhu mikä viime viikko takana ! Taas on vain todettava että koskaan ei tiedä kenen aika on lähteä pilviin milloinkin. Mutta elämään kuuluu kuoleminen se on hyväksyttävä. Surut pitää surra, mutta elämän on jatkuttava. Niin ne kaikki pois nukkuneet toivovat siellä ylhäällä. Viime viikko oli tosi vaikeeta aikaa taas vaihteeksi ja jos olisin avannut suuni aikasemmin sekä pyytänyt apua tarpeeksi ajoissa ja vaatinut myös saada sitä apua ei oltaisi taas tässä pisteessä missä nyt ollaan. Mutta tämänkin vastoinkäymisen jälkeen on vain puserrattava eteen päin kohti niitä parempia päiviä. Kyllä ne siellä odottaa !

Sen mä tässä elämässä olen oppinut että koskaan ei saa luovuttaa, ei koskaan. On ylä- ja alamäkiä, mutta ne kuuluu elämään. Jos ei olisi huonoja jaksoja niin ei voi nauttia niistä hyvistä ajoista. Mutta ei niiden alamäkien pitäisi mennä ihan tähän pisteeseen niin kuin taas kerran mulla kävi. Ei sitä vaan ymmärrä mitä päässä pyörii tietyillä hetkillä ja mitä sitä on tekemässä välillä. Vasta jälkikäteen sitä säikähtää mitä on ehtinyt tapahtua ennen kuin itse tajuaa sen hetkisen tilanteen. Onneksi mulla on tärkeitä ja rakkaita ystäviä, jotka auttaa taas tämän vaiheen yli. Vaikka välillä musta tuntuu ettei ole ketään ja olen aivan yksin. Mutta on niitä, jokaisella on niitä tärkeitä ihmisiä ympärillä.

Tästä uuteen nousuun.