Kipeenä. Tää ei ole kivaa. Koulusta jo pois monta viikko ja nyt viellä tämä päälle. Jos ensi viikolla kunnon arki pyörähtäisi taas käyntiin.
Mä olen onnellinen. Nyt voin sanoa sen aidosti. Koirani Papu palasi virallisesti luokseni tällä viikolla takaisin ja löysin sen onnellisen minän tämän jälkeen. Miten voikaan koira saada mussa näin paljon hyvää aikaan. Tuntuu että menetetyt vuoden tämän karvapallon kanssa saa nyt takaisin. Meillä on viellä monta yhteistä vuotta aikaa saada tämä kaikki hyvä onnistumaan. Tuohan Papu vastuuta elämäänni mutta se kaikki on tämän arvoista. Teen kaikkeni että tämä säilyy. Kyllä se vain on totta ihmisen paras ystävä on koira ja niin myös minun paras ystävä on Papu. Hymysuin eteen päin tästä jatketaan.
Papu huomenna 4 vuotta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti