Lepää rauhassa Papu

Papu

22.3.2010-11.6.2014

Mä en usko tarua ollenkaan 
etteikö koirien taivasta oisi. 
Nehän aina antavat parastaan, 
eivätkä kellekään murhetta soisi. 
Sillä taivaassahan haukkua saa 
ja pilven reunalla häntää heiluttaa.

Haluisin kuulla ne haukahdukset

, tassun rapinan, halata pehmeää turkkia,

 tuntea sen tuoksun mikä sinussa on,

 haluisin herätä joka aamu sinä kainalossa,

 saada ne monet pusut ja hännän heilautukset,

 haluan sen kaiken sinussa takaisin.

 Nyt tiedän että olet paikassa paremmassa,

 vaikka ikävä ja tuska on suuri.

 Sen voin luvata että kukaan ei koskaan

 täytä paikkasi sydämessäni ja elämässäni.

Nousin selkään pyrstötähden, 
älä sure vaikka lähden, 
täältä takaa tähtitaivaan, 
häntääni mä heilutan, 
elämän mä vietin parhaan, 
teitä aina rakastan.

Aika mennä eteen päin.

Jos keskität huomiosi 

aina ikäviin asioihin,

tunnet olosi kurjaksi.

Jos alat etsiä ratkaisuja, 

jotka ovat erilaisia ja parempia, 

muodostuu elämäsikin siihen suuntaan. 

Se ei ole ”positiivista ajattelua”,

se on aivojen kemiaa

Tämän olen oppinut:
Missä on surua, siellä on armoa.
Kun tulemme lähelle sellaisia asioita,
jotka musertavat meidät,
kosketamme tällöin asioita,
jotka myös murtavat meidät avoimeksi.