Liikuntaa elämään jälleen

Mulla on tosi huippufiilis ku oon päässyt uimaan mikä ei rasita jalkaa. Oon päättänyt että kymmenisen kertaa ainakin kävisin marraskuun aikana uimassa. Latasin sitä varten 10 x kortin. En ressaa liikunnasta, koska siitä ei ole kuin harmia. Mietin myös ensi viikolle että teen hieman ruoka remonttia ja pidän herkuttoman viikon. Pieniä muutoksia niin ei lähde käsistä. On ollut taas sellainen viikko takana kun on vaan ollut oma kroppa hyväksyttävä sellaisena kun se on. En ole enään mikään pikku tyttö vaan nainen, enkä halua olla kuin tikku jossa ei ole muuta kuin luuta ja nahkaa. Hyi ! Nään tänä päivänä enemmän kaikkea hyvää kropan muutoksessa kuin 1.5 vuotta sitten.

Sitten hieman hehkutusta töistä. Tykkään niin paljon olla stainer päiväkodissa töissä. En löydä mitään huonoa sanottavaa. Ei harmita yhtään mennä töihin aamusin, vaikka olis vähän väsynytkin kun tietää että ihanat lapset ja aikuiset odottavat siellä.
  Olen käynnyt nyt lähihoitajan ja lastenohjaajan pääsykokeissa. Ihan hyvin on mennyt, mutta ainahan sitä löytäis parannettavaa. Parin viikon sisään selviää pääsenkö kouluun vai en. Toivon niin paljon että pääsen. Jos en pääse pettymys on suuri. Oon yrittänyt jo muutaman otteeseen päästä sisälle sinne kouluun minne haluaa oikeasti niin paljon. Jos en Lahteen pääse kouluun niin olen jopa miettinyt, että hakisin muulle paikkakunnalle. Olishan se aika iso elämänmuutos muuttaa pois kotikaupungista ja alottaa ihan vieraassa ympäristössä ilman lähi verkostoa elämä. Mutta joo ei siitä viellä sen enempää. Enhän mä tiedä pääsenkö kouluun vai en.