♥

Yksi päivä kun olin töissä aamun niin mä pysähdyin ja mun ajatukset oli aivan sekaisin. Olin ihan omissa ajatuksissani. Mä en kuullut mun ympäriltä mitään. Säikähin jopa kun asiakas tuli siihen. Mietin Äitiä ja kunka iso pala multa puuttuu tässä vaiheessa elämää kun muutoksen tuulet puhaltaa. Meillä oli Äitin kanssa suunnitelmat kun muutan omaan kotiin lähetään käymään yhdessä ikeassa. Mutta mitä nyt, ei me ikinä sinne lähdetty yhdessä. Nyt mä lähden sinne reissulle mun perhetyöntekijöiden kanssa. Mä en tiedä olenko mä surullinen vai iloinen, mulla on vaan niin haikee olo ja ikävä. Mutta tää ikävä ei oo samanlaista niin kuin ennen. Mun elämästä puuttuu iso pala ja kukaan sitä ei voi täyttää, mutta mä voin elää sen tyhjiön kanssa muistellen.

Nyt mä vaan odotan muuttoa ja sitä kun saan mun omasta kodista kodin näköisen. Sellasen jota voi aidosti sanoa kodiksi. Se koti tuntuisi kodilta. Mutta mä pelkään kun se kaikki on ohi ja alkaa arki pyörimään siinä ympärillä huomaan että nyt se kaikki kaatuu niskaan. Siinä vaiheessa mä vasta huomaan kuinka iso pala multa oikeesti puuttuu ja sitä palaa en saa ikinä takasin vaikka kuinka haluisin. Ehkä mä viellä jonain päivänä nään sen mun ison palan tuolla pilven reunalla kun munkin aika tulee lähteä. Siihen asti mulla on oma suojelusenkeli joka kannattelee vaikeina aikoina, nostaa mut ylös ja näyttää mulle että mä voin edelleen selvitä kaikesta.

Sitten kun mulla on joskus oma perhe ja lapsia, mä voin kertoa heille että niiden mummi suojelee tuolla pilven päällä niitä ja meitä kaikkia muita. Mun lapsilla on enkeli mummi, josta tuun aina puhumaan niille, josta myös hekin puhuvat.

Mutta vaikka tää kaikki tuntuu just nyt hieman vaikeammalta niin mä olen onnellinen ja tuun nauttimaan mun elämästä täysillä, myös Äitikin sitä toivoisi.