Jokaisen pitäisi osata arvostaa jokaista päivää, koska oikeasti ei tiedä milloin on kenenkin viimeinen päivä. Mä olen sen nyt huomannut että koskaan ei oikeesti tiedä milloin on kenenkin aika lähteä. Pitäisi osata arvostaa ihmisiä, kertoa läheisille kuinka paljon heitä rakastaa. Myös se että antaa anteeksi mahdollisimman pian tai edes tulisi toimeen toistensa kanssa, koska joku päivä se voi olla oikeasti liian myöhäistä. Viime syksynä lähti yksi nuori Hollolasta ja tällä viikolla jo toinen nuori Hollolasta. Vaikka kumpaakaan en silti tuntenut sen paremmin se pysäyttää ja alkaa miettimään miten läheiset voi. Sekä haluan esittää osan ottoni. Mä tiedän millaista on menettää läheinen, sitä ei toivotisi kenellekkään liian nuorena. Mutta se on totuus, että jossain vaiheessa on jokaisen aika lähteä ennemmin tai myöhemmin. Elämä on kuin junamatka jokainen tulee kyytiin ajallaan ja poistuu kun kohtalo on niin määrännyt. Jos nyt tuolla tavalla voi ajatella. Sekin on opittava jokaisen että huonojen päivien jälkeen tulee hyvät päivät. Mulla on viellä siinä opittavaa jonkin verran. Elämä on liian kallis arvoista tuhlattavaksi. Välittäkää, rakastakaa ja kertokaa se jokaiselle läheiselle. Joskus voi olla jo liian myöhäistä. Mutta sen me jokainen tiedämme, että kun täältä lähdemme jokainen ajallaan liian nuorena tai elämää nähneenä pääsee parempaan paikkaan ja siellä on hyvä olla. Siellä ei koske, ei satu. Siellä on hyvä nukkua jokaisen viimeistä untaan. Ja me ketkä jäämme maan päälle meillä on muistot. ♥
Kävin Äitin haidalla tänään istuttamassa kukat ja viemässä kynttilän palamaan, sekä vein toisen enkelin. Kyllä kyyneleet nousee pintaan. Ikävä on niin raastavaa ja voimia viemään. Ei siitä koskaan selviä, mutta sen kanssa on vain opittava elämään. Mutta viellä kerran mä tiedän, että Äiti on nyt paremmassa paikassa. Nuku hyvin Äiti rakas. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti