Tää viikko on mennyt tässä asunnossa loistavan hyvin. Oon nauttinu tästä tosi paljon vaikka jännittikin tää yksin olo tosi paljon. Tää päivä kyllä mennyt sängyn pohjalla makoillen koska olen hieman kipeänä.
Värjäsin hiukset tossa yksi päivä tummaks takasin, meni hermot vaaleisiin ja juurikasvuun.
On mulla taas asiat tosi paljon pyörinyt mielessä. Ehkä hieman liikaakin. Miettii vaa menneitä ja niistä se ahdistus sitten nousee. Niiku voi sanoa että ulos päin näätte mun tekohymyn ku sisältä olen hajalla. Mutta en mä ole liian hajalla kumminkaan. Vaikka mä tiedän et olen nykyään vahvempi kuin aikoihin, mutta silti musta tuntuu etten oo vielläkään tarpeeksi vahva mun tulevaisuudelle. En oikein tiiä ittekkään mitä tähän kirjottaa ja mitä mun päässä oikeesti pyörii loppujen lopuksi. Tää on jotenki ihan outoa, että tietää et kaikki ei oo ihan kohdallaan mutta silti musta tuntuu et oon kumminkin onnellinen jollain tasolla. Se saattaa myös johtua siitä että oon niin kiitollinen sille et oon saannu apua ja tukea että oon oikeesti jo tässä pisteessä enkä huonommassa tai ennallaan mitä viime syksynä esimerkiksi. Mulla on isä ja veljet, sukulaiset, ystävät ja kasvulan väki sekä muu tukiverkosto. Oon siitä kiitollinen vaikka sitä nyt en osaa aina ilmaista tarpeeksi hyvin heille. En tiiä mitä enää tähän kirjottaa mutta sen voin sanoa että hei älkää olko huolissaa, mä nousen täältä aina ja mulla menee ihan oikeesti jo paremmin kuin koskaan. Mä oon valmis kaikkeen.
Nyt tekemään ruokaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti