Tää viikko on sujunut oikein mallikkaasti ja hyviä uutisia kuullessaan. Ensi viikolla vietetään Lauran ja Katin yhteisiä synttäri kemuja. Ja ensi viikon sunnuntaina mä suunnistan taas pikku hiljaan kohti aikuisuutta nimittäin tukiasuntoon viikoksi. Saan ottaa itsestäni enemmän vastuuta ja huolehtia omat asiat sekä kukaan ei ole sen enempää vahtimassa mua mitä teen ja miten meen ja tuun. Jotenki nii vapauttavaa.
Ja etenki että muhun luotetaan ja annetaan vapauksia. Koulussakin mennyt oikein mukavasti.
Ja etenki että muhun luotetaan ja annetaan vapauksia. Koulussakin mennyt oikein mukavasti.
On ollut myös haikeita hetkiä ja kyyneleitä. Kävin eilen Äitin haudalla istuttamassa kukat ja sytyttämässä kynttilän palamaan. Kyneleitä valu pitkästä aikaa taas niin paljon. Ikävä on vaan niin kova edelleen.
Mutta mä olen vahvistunut ihmisenä hurjan paljon vuodessa. Mä olen myös oppinut että mä voin selvitä ihan mistä vaan. Kai se ikäkin tekee tehtävänsä mutta myös rankat kokemukset lapsuudesta ja nuoruudessa. Mä olen voittaja itselleni.
Mutta mä olen vahvistunut ihmisenä hurjan paljon vuodessa. Mä olen myös oppinut että mä voin selvitä ihan mistä vaan. Kai se ikäkin tekee tehtävänsä mutta myös rankat kokemukset lapsuudesta ja nuoruudessa. Mä olen voittaja itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti